Kokoelmat

Hilkka ja Juhani Berghemin ikonikokoelman perusajatuksena on ollut tilata pääasiassa suomalaisilta korkeatasoisilta ja tunnustetuilta maalareilta ikoneja, jotka muodostaisivat läpileikkauksen suomalaisesta ikonimaalauksesta ja sen kehityksestä 1900-luvun kolmelta viimeiseltä vuosikymmeneltä.

Neuvonantajina maalarien valinnassa, kokoelman kehittämisessä ja kartuttamisessa ovat olleet erityisesti Kyllikki Suvanto ja Tuula Murtola. Kokoelmaan on valittu pääasiassa 1960-luvulla ja sen jälkeen ikonimaalauksen aloittaneiden maalarien töitä. Useat heistä ovat arvostettujen opettajien kouluttamia ja pitkään ikonimaalausta harjoittaneita maalareita. Jotkut työt on hankittu maalareilta valmiina, mutta varsin monet ovat syntyneet Juhani Berghemin tilaustöinä.

Kokoelmaan kuuluu 58 temperatekniikalla maalattua ikonia. Näitä ikoneja voidaan luonnehtia bysanttilaistyylisiksi, vaikka tämä käsite on melko ylimalkainen. Historiallisesti bysanttilainen ikonitaide käsittää yli tuhannen vuoden mittaisen aikakauden, joka on alkanut Konstantinopolin perustamisesta 330-luvulla. Bysanttilainen taide jaksottuu eri kausiin, joilla on omia sisällöllisiä ja tyylihistoriallisia erikoispiirteitä. Useat kokoelman ikonit liittyvät välittömästi venäläiseen ikonitaiteeseen, joka on syntynyt bysanttilaisen perinteen pohjalta ja on 1000-vuotisen historiansa aikana kehittynyt omiin erityisiin muotoihinsa.

Kokoelmassa on 36 maalarin töitä. Kolmen venäläisen sekä yhden, nykyään Virossa asuvan, maalarin ikonit luovat silmäyksen venäläisen nykymaalauksen suuntauksiin, kun taas enemmistö kokoelman töistä kuvastaa suomalaisen nykymaalauksen kehitystä ja osaamista. Erikoisuutena kokoelmaan kuuluu yksi etiopialaisen maalarin työ.

Näyttelyn esillepanon Joensuun taidemuseota varten on suunnitellut teol. tri. Paul Hesse. Esillepanon ydinajatuksena on ristisaatto, joka vielä tänä päivänä on elävää perinnettä niin Suomessa kuin muuallakin ortodoksisessa maailmassa. Ristisaatto on pyhiinvaellusta ja liikkeellä olevaa jumalanpalvelusta, jossa ristiä ja ikoneja kantaen, rukoillen ja kirkkoveisuja laulaen kuljetaan tässä maailmassa ja ajassa, ”maailman kautta” kohti kirkkautta.

Teksti: Pekka Tuovinen
Uuden Valamon kansanopiston ikonografian opettaja Ikonikokoelma on saatu taidemuseolle lahjoituksena vuonna 2000.

Arla Cederberg (1886–1961) lahjoitti taidekokoelmansa Joensuun kaupungille testamentissaan vuonna 1962. Hän oli varakkaan joensuulaisen liikemiesperheen tytär, jota taide kiinnosti jo nuorena. Varakas kotitausta ja mittava perintö mahdollistivat taidekokoelman keräämisen 1920-luvun lopulta alkaen. Helsingissä asunut Cederberg osti teoksia taide- ja antiikkiliikkeistä, näyttelyistä ja yksityishenkilöiltä.

Kokoelmaan kuuluu pääasiassa suomalaista taidetta vuosilta 1850–1890. Cederberg keräsi jo kuuluisaksi tulleiden taiteilijoiden teoksia, ja mukana onkin useiden aikakauden tunnetuimpien suomalaistaiteilijoiden töitä. Vaikka kokoelma jäi katkelmalliseksi, se on tyylikäs otos ajan suomalaisesta taiteesta.

Yksi Cederbergin omista suosikeista oli Albert Edelfeltin Virginie (1883), joka oli aina esillä kunniapaikalla hänen kodissaan. Virginie on ollut vuodesta toiseen myös yksi taidemuseon kävijöiden kestosuosikeista. Muita kokoelman taiteilijoita ovat mm. Werner Holmberg, Ferdinand von Wright, Elin Danielson-Gambogi, Gunnar Berndtson ja Pekka Halonen.

Taidehistorioitsija Onni Okkonen keräsi laajoihin kokoelmiinsa myös suomalaista taidetta, jota on ollut esillä toisen kerroksen Iris-huoneessa. Huone on jatkanut Cederbergin kokoelman teemaa ajallisesti 1890-luvulta 1940-luvulle.

Okkosen kokoelmissa on mm. Helene Schjerfbeckin (kuvassa teos Elämänpuun tyttö, 1907), Alvar Cawénin, Tyko Sallisen ja Ellen Thesleffin maalauksia sekä Wäinö Aaltosen veistoksia. Ne ovat esillä Turtiaisen kokoelmasta poimittujen saman aikakauden teosten rinnalla.

Okkosen kokoelmiin kuuluu myös Iris-keramiikkaa, jota valmistettiin Porvoossa vuosina 1897–1902. Aikakauden jugend-hengen mukaisesti myös Iris-tehtaan oli määrä tuottaa laadukkaita tuotteita kohtuulliseen hintaan sovittaen yhteen perinteistä käsityötaitoa ja teollista tuotantoa. Ajatus ei kuitenkaan kantanut pitkälle, ja tehdas toimi lopulta vain viisi vuotta. Tehtaan keraamikkona toimi Alfred William Finch (1854–1930).

Joensuulainen apteekkari ja taidekerääjä Olavi Turtiainen (1906–1961) lahjoitti testamentissaan taidekokoelmansa Joensuun kaupungille vuonna 1961.

Testamentti velvoitti kaupungin järjestämään kokoelmalle museotilat, mikä oli alkusysäys Joensuun taidemuseon perustamiselle. Kokoelma avattiin yleisölle 1963 entisen tyttölyseon tiloissa Rantakadulla. Vuosien ajan museosta jopa puhuttiinkin ”Turtiaisen taidemuseona”.

Turtiainen keräsi pääasiassa oman aikansa uutta taidetta. Kokoelman selkärankana on 1950-luvun nuori suomalainen taide, erityisesti Viiva ja väri -ryhmittymän taiteilijoiden, kuten Tapani Raittilan, Helge Dahlmanin, Tuomas von Boehmin, Anitra Lucanderin ja Per Steniuksen teokset.

Vanhemmasta taiteesta mukaan on poimittu muutamia täysosumia, kuten Magnus Enckellin Narkissos (1896/7) ja Bakkantti (1897) sekä Ellen Thesleffin Omakuva (1908). Suomalaisen ja italialaisen veistotaiteen helmet elävöittävät kokoelmaa.

Turtiaisen lahjoitukseen kuului myös rahasto, jonka turvin kokoelmaa on täydennetty vuosien mittaan. Kokoelman asiantuntijana toimi yli kolme vuosikymmentä Tapani Raittila, jonka aikana kokoelma kasvoi niin paljon, että uudishankintoja oli lopulta enemmän kuin alkuperäisiä teoksia.

Joensuun taidemuseo sai vuonna 2007 lahjoituksena huomattavan kokoelman modernia suomalaista taidetta. Lahjoittajana oli helsinkiläinen taidekeräilijä Carl-Johan af Forselles (1923–2010), joka tunnettiin taidepiireissä etenkin modernin taiteen tukijana.

Forselles ystävystyi 1940-luvulta lähtien monien taiteilijoiden kanssa ja ryhtyi vähitellen hankkimaan omistukseensa heidän teoksiaan. Kokoelma kasvoi hiljalleen suureksi, yli 470 teosta käsittäväksi kokonaisuudeksi. Kokoelma sisältää teoksia 1940-luvulta aina 1980-luvulle.

Vaikka Forsellesia pidettiin konkretismin asiantuntijana, hänestä ei kasvanut ahdasmielistä abstraktikkoa, vaan päinvastoin laajakatseinen erilaisten taidesuuntausten tarkkailija. Tämän huomaa myös hänen taidekokoelmastaan. Kokoelman teosten erityispiirteitä ovat raikkaat värit ja selkeät muodot.

Forsellesin kokoelmassa on teoksia mm. Rafael Wardilta, Erik Granfeltilta, Göran Augustsonilta, Pekka Mäkiseltä, Ole Kandelinilta ja Leena Luostariselta.

Onni Okkosen kokoelmista yhden kokonaisuuden muodostaa eurooppalainen kirkkotaide. Kokoelma on saatu taidemuseolle vuoden 1972 lahjoituksessa.

Kokoelmassa on alun perin kirkkoja koristaneita veistoksia ja maalauksia eri puolilta Eurooppaa, pääasiassa Italiasta, Saksasta, Ranskasta ja Espanjasta. Varhaisimmat teokset ovat 1300-luvulta. Suurin osa esineistöstä on 1400- ja 1500-luvuilta, mutta mukana on myös esimerkkejä 1700- ja 1800-luvuilta.

Kokoelma painottuu roomalaiskatolisiin teoksiin, minkä vuoksi yleisin aihe on Neitsyt Maria, joka tunnetaan Italiassa niemellä Madonna. Uskonnollinen aihepiiri ei ollut Okkosen pääasiallinen kriteeri teosten valinnassa, mutta aikakauden taiteesta suurin osa on uskonnollista. Harkiten koottu kokoelma muodostaa hyvin yhtenäisen kuvan eri vuosisatojen kirkkotaiteesta.

Neitsyt Maria nähdään teoksissa erilaisissa tilanteissa, kuten Jeesus-lapsen kanssa, suremassa, lukemassa ja keskustelemassa pyhimysten kanssa. Kokoelman merkittävimpiin teoksiin kuuluvat mm. Liberale da Veronan (n. 1445–1527) maalaus Lukeva madonna, Bernardo Daddin (n. 1290–1348) kookas alttaritaulu sekä kaksi eteläsaksalaista puuveistosta noin vuodelta 1500.

Joensuun taidemuseon Kiinan taiteen kokoelmassa on kiinalaista veisto- ja maalaustaidetta eri vuosituhansien ja dynastioiden ajalta. Kokoelmaan kuuluu mm. hautaveistoksia, silkkimaalauksia ja pronssiesineitä, joista vanhimmat ovat 3 000 vuoden takaa.

Suurin osa Kiinan kokoelmasta on peräisin kahdesta Joensuun taidemuseolle tehdystä lahjoituksesta. Akateemikko Onni Okkosen (1886–1962) kiinalainen kokoelma lahjoitettiin museolle vuonna 1964, ja sitä täydensi Liisa ja Otto Kotovuoren tekemä lahjoitus vuosina 2010–11. Lisäksi museo on saanut yksittäisiä esineitä taidegraafikko Aukusti Tuhkalta ja kuvataiteilija Anitra Lucanderilta.

Onni Okkonen hankki suurimman osan kokoelmastaan virallisella Kiinan-vierailullaan vuonna 1956 ja täydensi kokoelmaa myöhemmin Suomesta ja muualta Euroopasta hankkimillaan esineillä. Osan teoksista hän sai lahjaksi Shanghain kiinalaisen maalaustaiteen akatemian ja Xi’anin taidekoulun opettajilta ja oppilailta. Myös Kotovuorten kokoelma karttui pariskunnan Kiinan-matkoilla 1980-luvulla sekä Euroopasta ja Suomesta hankittujen esineiden kautta.

Joensuun taidemuseon antiikin kokoelmaan kuuluu monenlaisia koriste- ja käyttöesineitä, esimerkiksi maljakoita, kannuja, öljylamppuja, jumalpatsaita ja osia koristereliefeistä. Esineet ovat peräisin Kreikasta, Etruriasta ja Etelä-Italiasta.

Kokoelmassa on mukana esineitä antiikin tärkeimmiltä kausilta eli arkaaiselta, klassiselta ja hellenistiseltä kaudelta. Esineistö antaa kattavan kuvan alueen taiteessa tapahtuneista muutoksista tuona aikana. Ajallisesti valtaosa esineistä on peräisin vuosilta 600–200 eaa. Yksi kokoelman helmistä on noin vuodelta 500 eaa. oleva veistos, etruskipojan pää.

Antiikin kokoelman on kerännyt taidehistorioitsija ja -kriitikko Onni Okkonen. Hänen perikuntansa lahjoitti kokoelman Joensuun taidemuseolle vuonna 1972. Vuonna 1983 kokoelmaa täydensi taidemaalari Anitra Lucanderin lahjoitus. Metropoliitta Arseni lahjoitti vuonna 2019 Joensuun taidemuseolle 24 esinettä käsittävän antiikin kokoelman. Kokoelmaan kuuluu mm. pieniä keraamisia öljylamppuja, pieniä kannuja sekä äiti ja lapsi -figuureja.